Tänään tulin töistä ja heti välittömästi menin taas kiroilemaan siemennöksiä. Sen jälkeen tuli mieleen Iskän sanat eiliseltä illalta. Mitä jos niillä on aivot? Siis noilla kasveilla. Mitä jos ne pahottaa mielensä ihan totaalisesti kun mä niitä noidun ja toivottelen millon minnekin Hevonkuuseen ja Pippurimaille? Saattaa sato jäädä hyvinkin pieneksi...ja se on sitten ihan oma moka. Toisaalta, jos Myytinmurtajat on testannu noi kasvatusmenetelmät niin ei ne nyt ihan kukkua voi olla!!! Hei...kyseessä sentään on MYYTINMURTAJAT, eikä mitkään kodin pikku einsteinit :) Dee oli kommentoinu edelliseen tekstiin, ettei sen aiemmat chilin kasvatukset olleet onnistuneet...siihen voin neuvoksi antaa: Kokeile tuota kiroilua!!! Tässä harmittaa, ettei tullu laitettua vertailuryhmää kasvamaan...siis että ne ois saanu kasvaa omassa rauhassaan tai vaikka Maman hellässä hoivassa. Vähän mua pelottaa, että mä kun oon pitäny tiukkaa linjaa noissa kasvukäskyissä, jos Mama sitten alkaa paapomaan niitä ja laulelee iltaisin tuutulauluja ja toivottelee aamuisin iloisesti huomenia mun poissaollessa...siinähän menee mun tiukka kasvukuri ihan retuperälle. Toisaalta, jos rehut ei ala kasvaa niin tiiänpähän ketä syyttää :D

Tässä oon myöskin mietiskellyt tuleville versoille jo teemaympäristöä kasvun edistämiseksi sitten versovaiheesta eteenpäin. Näin jonkinasteisena Star Wars-fanina kyseiset elokuvat antavat kyllä mielenkiintoisia ideoita kasvihuoneen sisustukseen. Samalla esim. Darth Vader saattais pelottaa rehuja kasvamaan huikeisiin mittoihin ja tuottamaan sadon, jollaista ei näillä korkeuksilla oo aiemmin nähty! Tosin kahtelin tässä yks päivä rautakaupan kuvastoo, jossa oli semmosia pieniä pihakasvihuoneita...kauheen kalliita semmoset. Anyway...voishan se olla näky, kun laittais semmosen pystyyn ja sinne pyörimään Tähtien Sota-leffat 24/7. Siinä olis virikettä jos vaikka mille rehuille...saattais Maman Orkideakin tykätä. Muuten...tuo jo useaan kertaan mainittu Orkidea pukkaa taas jotain uutta kukkasta varteensa...tai jotain uusiokasvua joka tapauksessa...mä kun en noista rehuista niin kauheesti tiiä. Just ja just juuret erotan varresta. Mitähän muuten Orkidea tykkäis, jos mä sillekin vähän huutasin...sillon kun Mama ja Iskä ei oo kotona...haukkusin sen oikein pataluhaks: "Onneton Orkideanrutku! Ei sinustakaan oo mihinkään! Ees muutamaa kukkaa et saa aikaseks! Tunkiolle joutasit koko ranka! Matojen kaluttavaks vaan!" Sais Mama ihmeteltävää kun se puhkeaa valtaisaan kukkaloistoon ihan yllättäen...

No joo...lähtihän taas mopo käsistä noiden ajatusten kanssa.Taitaa tässä olla tarpeeks taas tälle kertaa. Ja pois...