Nyt sitten kaikki tekemään aaltoja...kiroilu (tai tauko siitä) on tuottanut tulosta ja kuten edellisen tekstini kommentista voitte lukea, ensimmäinen Ramiro on tunkenut ylös mullasta!!! Tuossa Tulipapin sivuilta lueskelin, että lajike tuo kovin mieto on (Yoda-talk). Mullehan se nyt on ihan yks ja sama, tulinen vai mieto...pääasia että jotain sieltä mullasta pukkaa ylös ja meikäläisen muuten jo kyseenalainen maine kasvaa tällä kertaa chilien kasvattajana! Tässä nyt tietty voidaan spekuloida kenen maine kasvaa...mutta MINÄ olen ne istuttanut ja MINÄ olen aloittanut niiden kasvattamisen...Mama vaan jatkaa avaamallani polulla :) Maman mukaan lähipäivinä odotettavissa muitakin "nousukkaita". Harmittavaa etten nyt ite sitten päässyt tuota itämisen ihmettä seuraamaan, mutta ehkä vaikka ens vuonna. Kävi tässä jo mielessä, että niinköhän pitää ihan asioikseen lähtee itiöitä kahtomaan, mutta on tuota välimatkaa kuitenkii sen verran ettei ihan huvin vuoks viiti ajella kummiskaan. Ja noin viikon päästähän mä nään miltä kasvihuoneessa sitten näyttää ja ketkä siellä itää. Toivottavasti kaikista lajikkeista sais kasvua...pääsis ees maistelemaan.

Ja niistä sirkkajuurista tuo Mama näyttää tietävän oikeesti jotain...tai sitten se on luntannu kans netistä tai jostain... :) Oikeesti siis hei...kyllä mä sirkkalehdet tiiän, mutten kyllä muista biologian tunneilta mitään tarinaa noista -juurista...saattaa olla, että just sillä kohtaa on ollu jotain parempaa tekemistä...tai sitten niistä ei IHAN AIKUISTEN OIKEESTI oo puhuttukaan.

Laitoin Maman mukana äsken kannustushuutoja niille, jotka vielä miettii päänsä nostamista ylöspäin: "Nyt prkl niitä ituja pinnalle tai Sajo tulee ja vie tunkiolle!!!" Kyllä mun mielestä tuommosta positiivista kannustamista pitää harrastaa. Se saattaa luoda juuri sitä puuttuvaa puhtia :)