...eikäkö marjoja. Ei nyt lähetä tuolle mehiläislinjalle vaikka melkonen siementäjä oon ollukin. Ai että se on hauskaa puuhaa...siinä näkee sitten pienten karvaisten kätöstensä jättämän jäljen, kun marjaa pukkaa puska toisensa jälkeen. Cayannet kaikki kukkii ja kahdessa on jo marjoja...toisessa vaikka muille jakaa. Tänään avautui ekat kukat Bolivian Rainbowiin. Habanero ei suuttunu siitä edellisestä onnettomuudesta, vaan suureksi riemukseni kukkii vallan hurjasti sekin. Nuppujahan kummassakin Habiksessa on mielettömästi. Ramiroista toisessa on ihan valtava marja ja jonkin verran kukkasia, toinen vielä yrittää kukkasiaan avata. Paprikassa myös marjoja ja kukkasia. Kaikissa muissa...rakas suosikkipoika Petteri mukaan luettuna...on nuppuja, jotka odottavat sitä oikeaa hetkeä avatakseen herkimmät paikkansa pienten siveltimieni hiveltäviksi...

Huomenna oon taas lähössä uuden Kultani kera tuonne eteläisempään osaan Suomea ja Pojat jäävät jälleen Maman hoivaan. Tarttee neuvoo se pöllyttämään noita, jos ehdin...muuten saavat kyllä pöllytellä ite itteensä. Toivottavasti tulevana viikonloppuna ei tule tuo ahteriosasto niin kipeeks tuon Kullan jäljiltä, kuin viime vkonloppuna... ;)